Blogi Viimeisimmät ja uusimmat artikkelit

Itseni äärellä

0 Kommentit
206
20-12-2024

Itseni äärellä

Huomasin, että jokainen exa-jakso nosti esiin omanlaisensa teeman. Teemat vaihtuivat jaksolta toiselle ja kuitenkin niissä kaikissa oli jotakin samaa. Ne avasivat elämääni, minua persoonana itselleni selkeämmin nähtäväksi. Kipeitäkin asioita nousi pintaan tarkasteltavaksi. Vanhoja tapahtumia ja asioita, joiden luulin jo kauan sitten unohtuneen. Tekemiseni yhdistyi johonkin kokemukseen ja muistojen virta alkoi pulputa lähteen lailla pintaan. Kuten tapahtui jaksolla, jolla pohdittiin omaa nimeä. Miten näennäisen neutraali aihe. Vaan omalla kohdallani nimeni tarkastelu veikin syviin vesiin.


Tässä vielä ajatuksia samaiselta jaksolta:

" Näihin runoihin sisältyy paljon sellaista tunnetaakkaa, jota olen kantanut elämänpituisen ajan.
Osa siitä on omaa suruani, mutta paljon on myös sellaista salailua ja puhumattomuutta, jota en koe omakseni, vaikka sitä kannankin mukanani.
Häpeää ja erillisyyden kokemuksia tunnen myös olevan siinä mukana.
Nekään eivät ole vain omiani, vaan niissä kuuluu vanhempieni – ehkä heidän kaikkien – äänet.
Surua nousee siitä, miten vanhempieni tekemät, silloin oikealta tuntuneet,
valinnat saavat vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin yksinkertaisen koulutehtävän tuntumaan niin raskaalta."

 

Vaikka ajatukset olivat tämän lähijakson aikana melko lailla varhaislapsuuden raskaissa tapahtumissa, niin koin silti tekemisen vapauttavana. Prosessia ei sen kummemmin tarvinnut pohtia. Sen kuin vaan antoi mennä ja nautti tekemisen imusta. Saattaa olla, että polku olisi ollut raskaampi, jos työstäminen olisi tapahtunut ainoastaan yhden taiteenmuodon keinoin. Minulle sopii tällainen poikkitaiteellinen tekeminen. Asioita tulee katsottua useasta eri suunnasta ja tekemisessä säilyy dynaamisuus ja liike. On paljon vaikeampi jäädä jumiin ja vellomaan raskaassa tunteessa, kun prosessi etenee ja teemaa voi käsitellä monenlaisin taiteentekemisen keinoin. 

 

Oli mielenkiintoista tarkkailla omaa tekemistään ja sitä, että teema tosiaan pysyi usein samana, vaikka tekemisen laatu muuttui. Huomaan, että tässä ”varastetussakin” (sanat poimittu useasta eri runoilijan kirjoittamasta runosta) runossa pitäydyin samojen teemojen äärellä.

 

 

" Taakat, joita äidit piilottelevat

niiltä ei saa rauhaa

onko niin, että joitakin muistoja ei pidä muistella

pitäisi vain tarrata tiiviisti kiinni ruskeaan reunaan

vai pitäisikö pitää seuraa sille, jolle kukaan ei puhu

joka tapauksessa sitä valitsee

joko pyyhkii taas sanoja pois ja pyyhkii lopulta kaiken

tai antaa ruumiin palella perin pohjin, sielun pysähtyä ja tulla tyhjäksi

ja lopulta aueta kuin aurinkoon pölähtänyt kukka "

 

 

 

Tämän vuoden aikana teemoja tuli pöyhittyä oikein kunnolla. Ja siltä tuntuikin. Olo oli monesti kuin kölin alta useaan kertaan vedetyllä. Kaiken väsymyksen keskellä tiedostin kuitenkin tietynlaisen kevyen pohjavireen. Jotain raskasta irtosi jokaisella lähijaksolla ja olo oli helpottunut. Tunsin kerta kerran jälkeen, että kehossa on parempi virtaus ja mieli on kevyempi, selkeämpi ja tyynempi. 

 

Viimeksi muokattu: perjantai 20 joulukuu 2024 15:07
adoptio lapsuus luovuus menneisyys minä vanhemmat