Viisas Kehoni
Ekspressiivisen taideterapian perusopintoihin kuului viikonlopun pituinen maistiainen kaikkien taiteenlajien terapeuttiseen antiin. Koin liike- ja tanssiviikonlopun syvällisenä, meditatiivisena kokemuksena. Kävelimme ryhmänä hitaasti pitkin lumen peittämiä, jäisiä rantoja. Kävelymme päättyi kaislikon sisään. Tässä elävöityneessä, aistivoimaisessa tilassa pääsin kokemaan sisällä kehossani ja sen rajapinnalla liikkeen, joka ei ollut omani. Ainakaan täysin. Tuntui siltä, että rajat itseni ja luonnon välillä olivat auki uudenlaiselle kokemuksellisuudelle. Tässä pysähtyneessä luonnon kokemisen tilassa koin myös itseni todemmin. Oman itseni, sen todellisen, aistiminen kävi helpommaksi. Oma kehoni sai olla mikä on. Kuten kaislat. Siinä läsnä olevana ja hetkessä kiinni. Maadoittuneena, lihaisana ja samalla hengittävänä ja kevyenä. Koin oman itseni rytmit ja liikkeet ja ihastuin niihin.
Kävellessäni takaisinpäin kohtasin lapsen äitinsä kanssa. He kävelivät minua vastaan polulla ja lapsi seisahtui niille sijoilleen minua mittaillen. Hän nosti katseensa ja kysyi sitten äidiltään: Kuka tuo on? Tämä kysymys herätti minut siitä maailmasta, jossa olin juuri ollut. Herätti maailmaan, jossa minun pitäisi kaiketi olla jotain. Mitä olisin voinut vastata tytölle? Olen kesäinen huojuva muisto… olen kylmästä kaliseva kaisla… Mitä minä olen? Tätikö, nainen vai mummo tai kenties opiskelija? Ehkäpä kaikkea tätä, vaikka kuitenkaan mikään näistä ei tuntunut oikealta siinä hetkessä. En olisi valinnut niistä mitään. Eikä minun onnekseni tarvinnutkaan, sillä tämä viisas äiti tiesi vastauksen. Hän katsoi lastaan ja minua ja tokaisi: se on ihminen kävelyllä.
Ihminen kävelyllä! Miten yksinkertaista. Miten lokeroimatonta ja vapauttavaa. Miten tarkkanäköistä ja miten ilahduttavan totta! Sain siis vielä hetken olla ottamatta mitään roolia ja pysytellä tässä ykseydellisessä hiljaisuuden tilassa ja olla ihan vain ihminen kävelyllä.
vuolaat virtaukset
suvantojen turpea paine
rytmien siirtymät vuorovesien vaiheilla
kuljeta minut
nesteinen kehoni
nousuvetenä
vailla ajatusta
päämäärää
syytä
vapauta minut
sinä voimaannuttava läsnäolon tila
olen ruumiissani
läsnä
kotona